”Pääsin ylioppilaaksi Imatralta. Muu perhe tuli juhlista kotiin edeltä, minä jäin vielä valokuvaamoon. Kun vihdoin tulin linjurilla kotiin, yksi potilaista oli odottamassa minua polulla kotimatkani varrella. Hän ojensi minulle ruukkuruusun ja itse kirjoittamansa runon.
Olimme tutustuneet Rauhassa liikkuessamme, ja jutelleet silloin tällöin, ja tulleet sillä lailla ystäviksi. Hän oli vähän minua vanhempi nainen.
Se on muisto, jota en unohda koskaan.”
Kaksi on pyyntöä mulla:
Anna ruusuni kukkaan tulla.
Aion myös toista pyytää
anna hänen kantaa kultaista lyyraa.
Sinä hymyile Jumalain,
minun molemmat toiveeni täyttyä sai
Iidan runo ylioppilastytölle
Kuvat: Hanna Koikkalainen 2018
Tunnemuseo 