Sota kosketti Rauhaa monin tavoin.
Sairaalasta tuli osa 43. sotasairaalaa ja siviilipotilaiden tuli tehdä tilaa sotilaille. Talo evakuoitiin kokonaan kahdesti.
17.6.1944 tilanne oli kaoottinen. Rauha päätettiin tyhjentää siviileistä pikavauhtia.
”Pihaan ajoi jatkuvana virtana saksalaisia ambulansseja, joista jokaisella oli lavalla viisi tai kuusi haavoittunutta. Niitä vaan tuli ja tuli.
Myö lapset pyörimme kolme vuorokautta keskenämme ympäriinsä katsomassa sitä mylläkkää. Kaikki aikuiset olivat töissä aamusta yöhön hoitamassa omien potilaiden evakuoimista.
Haavoittuneita kannettiin Rauhan juhlasalin lattialle Seuralaan. Myö kuljettiin kuin aikapojat siellä kaiken keskellä ja jouduttiin juttusille rintamalta tuotujen sotilaiden kanssa.
– Mitäs poikia työ olette? Lähtekää äkkiä nyt, ryssä tullee läpi!
– Meijän äitit ja isät on täällä töissä, ei myö voija lähteä.
– No sanokaa niille, että nyt on lähdettävä heti, ryssä tullee läpi!
Rauhan asemalla meidät laitettiin härkävaunuun. Siinä oli äiti, minä ja paljon potilaita, ehkä äidin osasto, kolmosen väki. Matka Halikkoon kesti ainakin kolme päivää. Kouvolassa kaikki komennettiin metsään pakoon pommitusta. Äiti oli vaunun ainoa hoitaja.”
Hoitajan poika, 9 vuotta, kesäkuussa 1944
Suurhyökkäyksessä haavoittuneita alkoi vyöryä Tiuruun ja Rauhaan 15.6. keskimäärin 100 tunnissa. Päällikkölääkäri Gustav Charpentier kirjoitti: ”Vuorokausi on ollut kuin painajaisuni. Unesta ei tietoakaan.”
Pääsairaalassa Tiurussa käytävät, aulat ja lopulta myös pihamaa olivat täynnä potilaita. Yhdeksän päivän aikana rintamalta tuotiin Tiuruun ja Rauhaan 5600 haavoittunutta.
Juhannuksena loput työhön osallistuneet potilaat, henkilökunta ja tavarat pakattiin lotjiin.
”Minut komennettiin vielä päästämään kanit vapauteen. Yksi kani oli äskettäin saanut poikasia, joten hyvästeltäviä oli runsaasti. Otin jokaisen syliini ennen irti päästämistä. Näin jo muiden menevän mäkeä alas rantaa kohti. Laivalaiturilla tavoitin äidin ja veljen sekä hyvästelemässä olleen isän. Oli alkanut sataa.
Kun hinaaja lähti liikkeelle ja lotjat irtautuivat laiturista, alkoi kuin yhteisesti sovitusti laulu: ”Jo Karjalan kunnailla lehtii puut, ja Karjalan koivikot tuuhettuu.” Myös taivas itki kanssamme. Punainen rantasauna näytti lämpiävän, ei kuitenkaan meitä varten! Saimaa oli tyyni.
Matkasta en muista mitään. Kun saavuimme Mikkeliin, oli Moision piirimielisairaalan väkeä meitä vastaanottamassa. Monet sairaalan henkilökunnasta majoittivat meitä evakoita.”
Eeva-Liisa Vakkilainen: Evakkolapsen muistikuvia vuosilta 1939-1945
SOTAPSYKIATRIA
Rauhan sairaalassa toimi sotapsykoosiosasto ja -41 koko sairaala muuntui sotapsykiatriseksi sairaalaksi. Talvisodassa lähes puolet psykiatriseen hoitoon joutuneista miehistä kulki Rauhan kautta. Aihe oli kuitenkin vuosikymmeniä niin arka, että esimerkiksi vuonna 1976 ilmestyneessä Rauhan historiikissa asia on vain todettu, ilman lisätietoja, muistoja tai numeroita.
Myöhempien tutkimusten mukaan psyykkisen sairauden tai häiriön takia hoitoon joutui 18 000 suomalaista sotilasta. Tutkija Matti Pontevan mukaan näistä miehistä 28 prosenttia palasi psykiatriseen hoitoon siviilissä seuraavan 25 vuoden aikana.
Tutkija Ville Kivimäki toteaa, että sodissa psykiatriseen hoitoon joutuneista olisi voinut muodostaa viisi täysvahvuista jalkaväkirykmenttiä. Mannerheim-ristin sai 191 sotilasta, mutta jokaista palkittua sankaria kohden lähes sata sotilasta joutui psykiatriseen hoitoon.
RAUHAN VETERAANIT
Pukallusjärvi-Säämälä, Kananoja-Nuijamaa, Ihantala-Tali, Suoju, Kontupohja, Maaselkä, Krivi, Maaselkä. Rauha.
Tsokkila, Nuosjärvi, Kaskesniemi, Pyhäjärvi, Matrossa, Polovina, Vilga, Äänislinna, Syvärinniska, Juksovski Gora. Rauha.
Oli myös sotaveteraaneja, jotka viettivät psykiatrisessa laitoksessa koko loppuelämänsä.
Rauhassa asui muutama ihminen, joiden sodassa saama psyykkinen vamma johti yli 50 vuoden hoitojaksoon. Ei niinkään siksi, että sairaus olisi ollut niin suunnattoman vaikea, vaan koska he olivat väärässä paikassa väärään aikaan.
Sotaveteraani, joka joutui psykiatriseen sairaalahoitoon ja joka lisäksi menetti kotipaikkansa rajan taakse, ei saanut oikeutta parantua. Sairaana evakkoon joutuneelle ei Suomella ollut tarjota muuta pysyvää kotipaikkaa kuin mielisairaala.
Tunnemuseo 