”Työskentelyhoitoa on alunperin energisesti koetettu edistää. Miespotilaat ovat työskennelleet maan uudisraivauksessa, tienteossa, laajassa puutarhassa ja maanviljelyksessä, avustajina rakennuspaikoilla, puuseppä- ja maalauspajoissa, tehneet käsitöitä (mattoja ym), olleet apureina keittiössä ja siivoustyössä jne. Naisilla on samoin ollut puutarhatöitä, erilaisia käsitöitä, työskentelyä keittiössä ja pesulassa, siivoustöitä ja käsitöitä osastoilla heti levottamasta osastosta alkaen.
Työskentelyhoidolle soveliaalla johdolla pannaan nim. nykyään mielisairashoidossa suuri paino. Se tempaa potilaan omasta eristetystä ajatusmaailmastaan pois todellisuuteen, häneen pääsee huomaamattaan suggestiivisesti suotuisasti vaikuttamaan ja aikaansaannokset vaikuttavat elähdyttävästi tunne-elämään. Olletikkin olemme työhoitoa suunnanneet ulkona kauniissa luonnossa tapahtuvaksi. Kävelypihat on tarpeettomina purettu. Ulkona liikkuvat potilaat Rauhan kauniissa ympäristössä. Ne, joille se voidaan myöntää, saavat kesällä käydä Saimaassa uimassa.”
Ylilääkäri Herman Oksala, 1928
1960-luvulla mielisairaaloiden maaseutumaista elämäntapaa alettiin psykiatriassa vieroksua. Potilaan suhteita perheeseen ja lähiyhteisöön alettiin korostaa ja sairaaloiden syrjäistä sijaintia pidettiin haitallisena potilaan hyvinvoinnille. (Pietikäinen: Hulluuden historia.)
Uuden polven psykiatrien mielestä yhteiskunnan modernin kehityksen piti näkyä myös mielenterveystyössä. Kritiikkiä aiheutti myös se, että sairaalat hyötyivät taloudellisesti potilaiden tekemästä työstä. Se, mikä ennen oli ollut terapiaa, alettiin nähdä hyväksikäyttönä, ja sairaaloiden maatalous ajettiin alas. Työtoimintaa kuitenkin jatkettiin sairaalan lopettamiseen asti.
Kuva: Yksityinen albumi.
”Halonhakkuu oli sellainen homma, mitä jaksoin ulkotöissä tehdä. Se on jäänyt mieleen, että puut olivat todella kuivia. En edes tiennyt, että siitä maksettiin, mutta ne maksoivat ahkeruusrahaa ja sillä sai jotain pientä ostettua.
Ehkä se oli omaa halua mennä elämässä eteenpäin, tekemisen kautta. Halonhakkuu oli fyysistä, kai sitä kävi omalla tavallaan läpi myös niitä asioita, vihaa ja katkeruutta, mitä yritti selvittää. Kai se oli semmosta purkuakin. Että vähän suutuspäissäänkin hakkasin niitä halkoja.”
Mies, 90-luku
Tunnemuseo 