”Soutuveneellä käytiin retkillä, lentopalloa pelattiin, uimarannalla käytiin. Uimakoulu käytiin rannassa vuonna -48. Meillä oli korkkiliivit. Uimakoulun opettaja oli Akseli, sotapotilas. Hän oli mestariuimari Viipurista.”
Hoitajan poika, 40-luku
”Tunnen itseni hyvin onnelliseksi, kun sain tänä kesänä käydä ensi kerran elämässäni moottoriveneellä saaressa.
Oli lämmin, aurinkoinen päivä. Uimme ja rentouduimme siellä koko päivän. Saunakin meillä lämpisi.
Istuimme ja haaveilimme huvilan verannalla, katselimme Saimaalle onnellisina ja pörräsimme itsemme kylläiseksi kahvia juoden ja voileipäleikkeleitä syöden.
Kokki oli mukana ja keitti tuoreita perunoita ja kahvia. Kun iltaan mennessä tulimme takaisin, tunsin itseni hyvin onnelliseksi.
Kiitän tästä kaikesta Rauhan sairaalan Ylitohtori Herra Einari Niemistöä ja kaikkea henkilökuntaa, etenkin osaston kaksi hoitajia.
Kiitän myöskin Jumalaa tästä kaikesta hyvyydestä.”
Iita, Potilaslehti Pilke -58
”Kävelyjä tehtiin paljon. Yksistään tai porukalla käytiin kioskilla. Kioskille oli vähän matkaa, mutta se kävi hyvänä liikuntana, kun liikkuminen oli jäänyt vähiin. Maisemat olivat hienot, mutta ei niihin tahtonut oikein väriä tulla niihin maisemiin.
Saunominen oli mukavaa hommaa. Se on ensimmäisiä muistikuvia, että ensimmäinen asia, mikä tuntui mukavalta ja mitä vähän niin kuin odotti, oli ne saunavuorot.”
Mies, 1990-luku
”Silloin oli paljon rantasaunailtoja, silloin vielä kaikille sopi. Ruosteiseen teräsämpäriin tehtiin booli. Lääkäri kirjoitti pirtureseptin, mutta Imatralta ei saanut hakea. Kaukaan apteekkiin piti mennä. Se oli vastapainoa raskaaseen työhön. Pienet kriisitkin oli uusi mahdollisuus. Pieniä romansseja syttyi ja ajastaan sammui.”
Hoitaja, 1980-luku
”Masteeseen hiihdettiin Tiurusta, kierrettiin virta. Eväät vietiin repussa, myöhemmin ahkiossa. Siellä oli nuotta-avanto, käytiin avannossa ja saunassa. Liikunta oli sellainen väline, että ei ollut jäykkyyttä tai muodollisuutta. Saunassa ei ollut roolijakoa.”
Liikunnanohjaaja, 1960-luvulta eteenpäin
”Olen rikas, liian rikas.
Sydän sykkii pakahtumaisillaan.
Olen aivan hiljaa, katselen
yli suuren tuoksuvan maan.
On taivas minun ja tuuli myös
ja humina kaikkien metsien,
sadepisarat, auringon kirkkaus
ja jylinä ukkosen.
Minä omistan kaiken, minkä nään
ja kaiken, minkä aavistan.
Pilvivuorien valkeat maisemat
ja järven hohtavan.
Sydän suurtuu, maailma se on
ja kauneutta tulvillaan.
Tänä hetkenä koskee ikuisuus
ihmissieluun haihtuvaan.”
I.K. Potilaslehti Pilke, 1960
Tunnemuseo 