Ote hautajaispuheesta Rauhan sairaalan kappelissa 1991:
”Sodan seurauksena, kuten tiedämme, Eikasta tuli evakko. Ei tavallinen, hän oli sotasiirtolainen. Hän oli sotasiirtolainen elämänsä loppuun saakka. Pakolainen omassa maassaan, itsenäisessä Suomen valtiossa. Voidaan sanoa, että hän sai turvapaikan Rauhan sairaalasta, ja eli täällä internoituna. Ja tämä turvapaikkaoikeus oli niin luja, ettei hänellä ollut käytännön mahdollisuutta irrottautua siitä.
Hän oli harras luonnonystävä, metsien mies, niin kuin hän itse sanoi. Hän kuunteli lintuja, syötti niitä, jutteli niille. Omat lapseni, jotka ovat jo aikuisia, muistavat Eikan miehenä, joka puhui intiaanipojista, kirahveista, karhuista, leijonista. Voidaan sanoa, että hän oli luonteeltaan sadunkertoja. Hänen rikas mielikuvituksensa ja sydämelliset tarinansa saivat ihmiset hyvälle tuulelle.
Moni sotasiirtolainen oli rintamalla, menetti siellä terveytensä, menetti kotinsa Karjalassa ja normaalin kotipaikkaoikeuden loppuelämäkseen. Silti ja juuri ehkä sen takia, he eivät ole vaatineet elämältään ja elämisen olosuhteiltaan kovinkaan paljon. He ovat vähään tyytyväisiä, kuten Eikka oli tyytyväinen, ja kuoli hiljaa pois.”
Osastonhoitaja Aulis Myller, os. 13
Rauhan sairaalan hautausmaa perustettiin kiireessä talvisodan alettua 1939. Alussa sinne haudattiin joitakin sotasairaalassa menehtyneitä sotilaita ja sotavankeja. Pian siitä tuli potilaiden hautausmaa.
Toisin kuin muiden mielisairaaloiden hautausmaat, Rauhan hautausmaa on pysynyt käytössä lähivuosiin asti. Se johtuu sotasiirtolaisista.
Rauha oli Viipurin läänin sairaala, ja kun potilaat menettivät sodassa kotinsa, Rauhasta tuli heidän kotipaikkansa. Laki sotasiirtolaisista (1940) määräsi valtion maksamaan evakkopotilaiden elatuksen määrätyssä laitoksessa. Laki ei huomioinut, että potilaat voivat parantua, lääketiede kehittyä ja että hoidon tarve voi päättyä.
Kunnat eivät ottaneet vastaan uusia asukkaita Rauhasta, koska ne pelkäsivät joutuvansa maksamaan potilaan elatuksen ja tulevat hoidot. Niinpä potilaat jäivät Rauhaan vuosikymmeniksi, vaikka joillakin ei ollut esimerkiksi lainkaan lääkitystä.
”Tämä on hyvin nöyrä potilaskunta. He tyytyvät siihen, mitä he saavat.
He eivät ole olleet yhteiskunnallisesti kiinnostava ryhmä. Yksikään kunta ei ole ollut heistä kiinnostunut, koska he eivät ole olleet minkään kunnan jäseniä. Omaiset ovat sodan jälkeisen asuttaminen seurauksena ympäri Suomea.
Sen lisäksi he olivat psykiatrisia potilaita, joista kukaan ei ole ollut kiinnostunut. Se on samalla tavalla kuin nykyisin.”
Psykiatri Antti Henttonen, A-studio 1995, toim. Ari Lehikoinen
Kun sairaala lopetettiin vuonna 2000, elossa oli vielä 12 sotasiirtolaista, jotka siirrettiin keskussairaalaan ja sieltä muutaman vuoden jälkeen eteenpäin muuhun laitokseen.
Viimeinen Rauhan sotasiirtolaisista kuoli vuonna 2016. Hän oli sairaalaan tullessaan 8-vuotias. Hänet haudattiin Rauhaan.
Tunnemuseo 