Patruunat

Syksyllä 1944 Rauha oli täynnä sotilaita.

Moskovan rauha oli solmittu, mutta rauha ja raja olivat vielä hauraita. Tyhjillään ollut iso sairaala lähellä uutta rajaa sopi puolustusvoimille.

Sairaalan henkilöstöä ja joitakin miespotilaita oli lähetetty Rauhaan kiireellisiin maataloustöihin ennen muita. ”Mie kysyin isältä, että mitä ne sotilaat silloin täällä tekivät? – No, pelasiit korttii ja keittiit kiljuu.

Marraskuussa sotilaat viimein lähtivät ja luovuttivat varusteensa. Kun sairaalaa siivottiin, ammuksia löytyi joka puolelta. Kaikki kerättiin yhteen ja kaivettiin kuoppaan joutomaalle lähelle Rauhan laivalaituria. Se ei kuitenkaan jäänyt ammusten viimeiseksi esiintymiseksi.

Sodan jälkeen pikkupojat kaivoivat kuoppaa innolla. ”Kerran äiti näki, että meillä oli leikeissä panoksia. Se sanoi, että näihin ette koske enää ikinä. Mie olin niin pieni, etten kaivanut, mutta isot pojat varmasti kaivoi.”

Niin tekivät. ”Kerran kun löydettiin patruunoita, mentiin mäelle punaisen saunan taakse tekemään paukku. Laitettiin patruunoita ja havukerroksia vuoron perään ja luodit järvelle päin. Siitä tuli sitten melkoinen konekivääritulitus. Samaan aikaan oli vaan yksi mieshoitaja lähdössä veneellä kalaan. Huuto oli aikamoinen, mutta ei saanut meitä kiinni sillä kertaa.