Ennen sotia Viljolla oli talo, 40 hehtaaria maata, puoli hehtaaria peltoa ja yksi pässi. Naapureina asui sukulaisia.
Kun talvisodan alettua piti lähteä evakkoon, Viljo sanoi, että hän ei lähde. Että miten pässinkin käy. Sotapoliisit ottivat Viljon kyytiin ja toivat Rauhaan.
Viljo oli kehitysvammainen. Sodan syttyessä hän oli 50-vuotias. Rauhassa hän jatkoi viljelyä, ja hänellä oli oma perunapalsta Rantalan vieressä. Kuten muutkin laitoshoitoon evakuoidut, Viljo eli Rauhassa elämänsä loppuun asti.
Joskus myöhempinä vuosinakin Viljo puhui pässistä, mietti, että miten sille kävi.
Tunnemuseo 