1855

Vanhin Rauhaan haudattu ihminen on tiettävästi syntynyt vuonna 1855. Käytetään hänestä nimeä Mikko.

Potilashautausmaa on perustettu 1939, ja Mikko on haudattu sotavuosina. Hän on siis ollut kuollessaan iäkäs, noin 85-vuotias. Miksi ja milloin hän päätyi laitokseen, emme tiedä.

Jos Mikko on sairastanut tai ollut jollain tavalla poikkeava jo nuorena, hänen hoidostaan on päättänyt kunnallislautakunnan tai köyhäinhoidon lautakunnan puheenjohtaja, siis maallikko. Päätöksiin liittyi karkeita virhearviointeja eikä lääkärin valvontaa ollut. Kunnat säästivät, ja hoito vaivaistaloissa typistyi ihmisten säilyttämiseen.

Vuonna 1889 tapahtui muutos: Hoitoon ohjatulla piti olla mukana A-, B-, ja C-liite. A-liitteen täytti lääkäri.

Jos Mikko on passitettu hoitoon vuoden 1889 jälkeen, häntä on arvioitu mielentilan ja ajatuksentoiminnan perusteella.

Mielentila: Onko tyven tahi levoton, alakuloinen tahi riemastunut? Ilokas tahi synkkämielinen, masentunut tahi kiihkoinen itsetunto? Itsemurhanhalu? Ajatuksen toiminta: vitkallinen, hidas, hätäinen? Kulkevia aatteita, hourauksia, harhaluuloja? Päähänpistoja? Yleinen sekamielisyys? Aika, jolloin muutos ensin sattui?

Asetus mielisairaanhoidon järjestämisestä 1889, A-liite

Seuraavaksi viranomainen, pappi tai poliisi arvioi Mikon elämäntapoja ja kirjasi havainnot B-liitteeseen.

Onko elänyt epäsäännöllisesti ja irstaasti? Onko ollut turmiollisia tapoja, viettymystä väkeviin juomiin? Onko ollut vastoinkäymisiä, suruja, murheita ja onnettomuuksia? Pettyneitä toiveita, onnetonta rakkautta, kurjuutta? Onko ollut alttiina säikäyksille, kiivaille mielenliikutuksille, vihalle, kiukulle, yleiselle vaivaukselle ruumiillisessa tai henkisessä työssä?

Asetus mielisairaanhoidon järjestämisestä 1889, B-liite

Hullun kirjoihin kirjattiin paitsi mielenvikaiset, myös epileptikot, juopot, kuppatautiset, kehitysvammaiset, dementoituneet ja muuten vain poikkeavat ihmiset. Vaivaistaloon vietiin usein raudoissa eivätkä potilaan pahoinpitelyt olleet harvinaisia.

Koulutettua henkilökuntaa ei vielä ollut. Viranomaisten tiedot mielenterveydestä eivät olleet sen häävimpiä, ja hoidoksi saatettiin esittää selkäsaunaa.

Mikon ja muiden sairastuneiden ja poikkeavien oloihin alettiin kiinnittää huomiota 1800-luvun lopulla. Silloin perustettiin Turvayhdistys mielenvikaisia varten, jonka tavoitteina oli hankkia asuntoja ja hälventää ennakkoluuloja mielensairauksia kohtaan.

Jos Mikko oli Viipurin läänistä, ja asia on koskettanut häntä elämän alkupuolella, hän on voinut päästä sairaalahoitoon Viipurissa 1912, Pälksaaressa 1925 tai Rauhassa 1926 alkaen. Siis vasta yli 50-vuotiaana.

Vasta 1937, kun Mikko oli jo yli 80, hän on päässyt lakisääteisesti lääkäriin. Tuolloin mielisairaslaki määräsi mielisairaiksi luokitellut ja laitoksissa asuneet ihmiset lääkärin valvontaan.

Lähde: Pietikäinen, Petteri 2013, Hulluuden historia