Toivo

Toivo oli käsityömestari. Hän kävi päivät työssä, illat hän kirjoi. Lankoja hän haki kävellen Imatralta. Nuoruudessaan hän oli valmistunut koristemaalariksi.

Toivo oli lasten ja eläinten ystävä. Hän huolehti osastolla asuneesta pikkupojasta Pekasta aikana, jolloin laitokseen sijoitettiin myös vammaisia lapsia aikuisten joukkoon. Toivo piti huolta lehmistä sairaalan navetassa, ja kun se 70-luvun alussa lopetettiin, Toivo jatkoi töitä sikalassa. Kun sekin lopetettiin, Toivo ruokki pihapiirin lintuja.

Toivo rakasti värejä, erityisesti punaista. Hän pukeutui hyvin ja aina värikkäästi. Hän erottui.

Kirjontatöissään Toivo kuvasi kukkia, lapsia ja eläimiä, ja käytti mielellään kirkkaita värejä. Hän oli arvostettu käsityöläinen ja älykäs keskustelija, joka antoi kuulijalle paljon.

Toivo hyväksyi lähelleen vain harvat. Näille hän oli lämmin ja sydämellinen ystävä. Hän lahjoitti kirjontatöitään ystäville merkkipäivinä, ja innostui lastenlasten syntymistä.

Toivo oli sodan käynyt mies, ja hän tuli sairaalaan nuorena. Sodassa tapahtui jotain. Vaikka Toivo oli kotoisin muualta, hän oli opiskellut Viipurissa ja kirjoilla siellä, kun uusi raja vedettiin. Koska Toivo oli sillä hetkellä sairaalassa, Rauhasta tuli hänen ainoa kotipaikkansa.

Jos Toivo eläisi nyt, häntä ei luokiteltaisi sairaaksi. Jos jollain olisi tarvetta häntä luokitella, puhuttaisiin ehkä transvestisuudesta. Transvestisuus poistettiin Suomessa tautiluokituksesta vuonna 2011, koska asialle ei nähty enää lääketieteellisiä perusteita. Asenteet sukupuolten moninaisuuteen ovat alkaneet avautua.

Toivo ei tätä enää ehtinyt nähdä.