”Oltiin joskus 12-14-vuotiaana polkupyöräajelulla Rauhan ja Tiuruniemen alueella. Kävelytiellä kulki miehiä. Minua pelotti kauheasti, koska pelkäsin, että miehet hyökkäävät kimppuun. Olimme kuulleet, että siellä sairaalassa on ”hulluja”. En toista kertaa halunnut mennä sinnepäin enää pyöräilemään.
Ajokortin saatuani 1960-luvulla saatoin joskus öisin joutua viemään tytön kotiin. Kun piti kääntyä Rauhan sairaalan pihaan, mielenkiinto sammui samantien. Se jäi siihen – hyvää yötä!”
Poika Imatralta, 60-luku
”Työpaikka herätti huomiota. Kyseltiin, että mitäs järkipajalle kuuluu. Tuossa on se tyttö, joka on Rauhassa töissä. Onkohan se töissä vai onkohan se potilas?”
Keittiöapulainen 50-60-luku
”Synnyin Rauhan sairaalassa vuonna 1954. — Rauhassa syntyminen on tuntunut omituiselta ja jotenkin hävettävältä sen jälkeen, kun sain tietää, mikä sairaala Rauha oikein oli. Jos olisin syntynyt muutamaa kuukautta myöhemmin, se olisi tapahtunut Lappeenrannassa. Onneksi moni luokkatovereistani jakoi kohtaloni.”
Ote kirjasta Joutseno, muistojen lipas. Rauhan Rantalassa toimi synnytysosasto vuosina 1946-1954.
”Korvenkyläläiset aina kysyivät, kui työ uskallatte siellä olla, kun siellä on hulluja joka puolella. Meille kaikki oli vaan tavallista. Siellä myö leikittiin ja potilaita kulki ympärillä.
Potilaat myös leikki meijän kanssa. Pallopelejä pelattiin, aikuisetkin olivat mukana. Myö ihmeteltiin, miks ne aikuiset leikkii ja miks eivät osaa lukea ja kirjoittaa. Joskus myöhemmin ymmärsin, että monet olivat kehitysvammaisia.”
Hoitajan poika, 40-50-luku
Kuva: Hanna Koikkalainen
Tunnemuseo 