Pudotus

”Kanttiini oli helvetin hyvä paikka, siellä tuli käytyä paljon. Ystävällisiä rouvia ja kaikenlaista jengiä. Siitä on jäänyt lämmin ja kaunis kuva, kuten koko sairaalasta.

Kun mummot tulivat vierailuille, niitä se sairaala vähän kammotti. Minä vein ne kierroksille alueelle ja rauhoittelin, että isä näitä ihmisiä täällä hoitaa, että ei tässä mitään hämminkiä. Kotona meillä oli vähän sellaista, että ei puhuttaisi ihmisistä potilaina tai sairaina. Psyyken asioista puhuttiin paljon.

Joskus 10-vuotiaana olin pyöräilemässä, kun näin jonkun yrittävän ulos korkealta Alatalon tuuletusikkunasta. Jotkut yrittivät sisältäpäin saada häntä pois, jotkut hoitajat kantoivat paniikinomaisesti patjoja ikkunan alle. Muistan ajatelleeni, että ei ne patjat taida tässä nyt auttaa. Potilas oli kuitenkin niin jumissa, että joku haki moottorisahan ja rälläkän. Sitten jännitin, että älkää nyt hyvät ihmiset sahatko sitä potilasta. Myöhemmin kuulin, että tämä ihminen oli laihduttanut pitkään, että pääsisi ikkunasta ulos.

Jossain vaiheessa tajusin, että Alatalossa oli tehty lobotomioita, ja se tuntui kauhealta. Tuli sellainen käsitys, että jotkut lääkärit olivat julmia ja suhtautuivat potilaisiin kovasti. Sairaalassa oli kuvia entisistä lääkäreistä, ja aloin kuvitella, että pelottavimman näköinen lääkäri kummittelee sairaalassa.

1990-luvulla tuli ihan uusi ja kiero ajattelutapa ihmisyydestä. Se kokonaisuus, mihin Rauhan lakkauttaminen kuului, on häpeällinen. Sen jälkeen, kun näin, miten Rauhan alasajo toteutettiin, en ole enää luottanut valtioon tai siihen, että ihmisillä on hyvä tahto toisia ihmisiä kohtaan. Aloin ajatella, että jos haluan toteuttaa jotain hyvää, minun täytyy itse rakentaa se. Vähän outo käytös tuntuu minusta kotoisalta. Se, että teeskennellään, että mitään outoa ei ole, ei mene läpi.

Rauha on hoidon paikka. Toivoisin, että siellä säilyisi hoidollinen puoli niille, jotka tarvitsevat hoitoa mutta joilla ei ole maksukykyä. Ei rakennuksistakaan niin väliä, kunhan se hoito säilyisi. Miksi se ei voisi toteutua rinnakkain matkailun kanssa?”

Työntekijän poika, 80-luku

Kuva: Yksityinen albumi